Rotuesittely

 


Australianterrieri on niitä harvoja rotuja, jotka ovat kehittyneet Brittein saarten ulkopuolella vaikka rodun perustana ovatkin englantilaiset terrierirodut, jotka ovat rantautuneet Australiaan siirtolaisten mukana. Jalostamalla englantilaisia terriereitä, mm. skyen-, dandiedinmontin- ja vanhaa skotlantilaista karkeakarvaista black & tan -terrieriä. Myöhemmin siihen on luultavasti sekoitettu myös matalajalkaisia irlanninterriereitä ja yorkshirenterrieriä.

Käyttökoirana rotu on kehitetty 1800-luvulla ensisijaisesti pienten tuhoeläinten metsästykseen. Kasvatustyön tuloksia ei mitattu ulkonäön vaan toimintakyvyn ja käyttöominaisuuksien perusteella. Ihanteellisen koiran piti olla peloton, reipas, terrieri joka ei kaihtaisi mitään tilannetta. Pentueen kaikki pennut eivät välttämättä olleet samantyyppisiä, joten pentu rekisteröitiin siihen rotuun, jota se eniten muistutti.

Rotu esiteltiin ensimmäistä kertaa Melbournessa vuonna 1868 "karkeakarvaisena" (rough coated) tai lyhytkarvaisena (broken coated) terrierinä. Vuonna 1887 kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmäja se korjattiin pari vuotta myöhemmin, jolloin perustettiin rotuyhdistys. Yhteisenä tavoitteena oli kuitenkin kehittää pienikokoinen, mutta vahva ja sitkeä työkoira, joka selviytyisi tehtävästä kuin tehtävästä kaikissa olosuhteissa.

Käyttötarkoituksena australianterriereillä oli pitää pienet tuhoeläimet, kuten rotat ja käärmeet poissa maatiloilta. Myös lampaiden ja karjan kaitseminen kuului tehokkaan koiran tehtäviin. Laitumella paikasta toiseen siirtyminen kävi kätevästi lampaiden selässä hyppien ja matkustaen, joten ketteryys ja luuston vahvuus olivat tärkeitä piirteitä. Pelottomuutta, ketteryyttä ja nopeaa reagointikykyä tarvittiin myös käärmeiden metsästyksessä

Vielä tänä päivänä rodulle on tyypillistä tanssahteleva hyppeleminen joka on peruja käärmeiden kanssa mittelemisestä. Rodun ulkonäöllinen ominaisuus, runsas kaulakarvoitus, suojeli koiraa käärmeiden puremalta. Käärmeen iskiessä harhaan koiran kaulukseen, australianterrieri sai otteen käärmeen "niskasta".
 


Seurakoiraksi muuntautunut australianterrieri ei ole silti kadottanut metsästysluonnettaan ja on yhtä peloton ja itsevarma (toisinaan aivan liian itsevarma). Tänä päivänä australianterrieri on käyttötarkoitukseltaan seurakoira, jolloin sen aikaisemmin äkäisellekin luonteelle on asetettu uusia haasteita. Koiran on oltava yhteiskuntakelpoinen, lempeä ja ystävällinen, sillä usein australianterrieri on lapsiperheen lemmikkinä.

Saalistusvietti elää vahvana aussin sisällä. Kaikki jänistä hitaammat eliminoidaan pihapiiristä, takapihalta tai lenkkipolun varresta huomattavalla nopeudella. Myös nykyisin on australianterrieritä, jotka pystyvät ottamaan käärmeen hengiltä, valitettavasti on tapauksia, joissa koira on jäänyt käärmeelle toiseksi nopeudestaan huolimatta.

Vuonna 1963 Suomeen saapuivat ensimmäiset aussit ja ne tulivat Tanskasta. Innostus uuteen rotuun sai aikaan runsaslukuiset näyttelykäynnit sekä vilkkaan jalostustoiminnan. Tämän päivän ausseihin verrattuna 60-luvun Tanskasta tuodut, osin englantilaistaustaiset koirat olivat vähäkarvaisia ja luonteeltaan ärhäköitä. Äreästä luonteesta tuli palautetta myös näyttelyiden saralta.

Alkuinnostuksen laimennuttua 70-luvulla aussien näyttelykäynnit vähenivät ja kasvatuskin hiipui. Uusia koiria tuotiin Australiasta, jonka avulla rodun taso yhtenäistyi ja myös äreää luonnetta saatiin jonkin verran tasoitettua. Uudelle vuosikymmenelle mennessä innostus sai kuitenkin uutta tuulta. 80-luvulla koirien määrä lisääntyi huomattavasti ja näyttelyissä käytiin innokaasti mutta siitäkin huolimatta rotu ei ollut kovin yhteinäinen - edelleen löytyi ärhäkkäluonteisia yksilöitä sekä melkoista kirjavuutta väreissä.

Terveyteen alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota 90-luvulle tultaessa ja aussien geenipoolia laajentamaan tuotiin vieraslinjaisia koiria ulkomailta. Tähän mennessä australianterriereitä on tuotu alkuperämaa Australian lisäksi Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Saksasta, Uudesta Seelannista, Ranskasta sekä Hollannista.

Lähde: http://www.australianterrierikerho.fi